Ystävälläni E:llä on kipeä olkapää, joka rajoittaa tietokoneella istumista. Ja ilmeisesti aika lailla kaikkea muutakin. E kuitenkin bloggailee silloin tällöin. (En lisää tähän linkkiä, koska blogi on yksityinen.) Viimeisimmässä viestissään E kirjoittaa näin:
Mietin, että olisi kätevää, jos kykenisi ilmaisemaan itseään nyt lyhennetysti ja näpyttelyä säästäen, esim. näin:
Ei mit. tärk. asiaa. Ei sitä p. lyh.kirj. mitenk. auta rakent. its.ilm:n tuott. Tiet. tätä voi yritt. kehitt., mutta ymm., että ei kann. t. edes kyk. Ainak. näillä kyv. Menen syöm. kasv.l-gnea.
E epäilee, että tokkopa lyhennekieltä kannattaa kehittää ”näillä kyv”. Mutta eihän se kyvyistä ole kiinni vaan iästä. E:hän on jo aikuinen.
Teini-ikäisen suuhun lyhenne sen sijaan istuu kuin hymiö Facebookiin.
Olen viime viikot miettinyt miettimästä päästyäni, mitä hankkisin joululahjaksi nuorimmalle pikkusiskolleni. Lahjan tulisi tietenkin olla hauska, hieno, tarpeellinen ja toivottu – mieluiten kaikkea tätä.
Viime viikonloppuna yritin kysellä lahjatoiveita.
Minä: ”Mitä haluaisit joululahjaksi?”
Sisko: ”Emt.”
Siskoni on 13 eli siinä iässä, jossa lakataan puhumasta sanoilla. Miksi sanoa ”emmätiä”, kun voi tokaista lyhyesti ja ytimekkäästi ”emt”?
Minä: ”Ei toi ole mikään vastaus.”
Sisko: ”Sry, mut oikeesti emt.”
Ehkä hankin tylsän lahjan. Vaikka urheilusukat. Iloista joulunodotusta!