Marraskuu on pimeydessään jylhä ja juhlava, mutta minuun on silti viime päivinä ryöminyt kaipuu Tukholmaan. Sinne on päästävä vielä uudelleen – ellei asumaan niin ainakin käymään.
Minä koen marraskuun aivan toisin! En koskaan sanoisi sitä jylhäksi ja juhlavaksi, en edes sen pimeyttä! Minulle marraskuu on kuukausista hiljaisin, levollisin, vaatimattomin ja nöyrin. Marraskuun pysähtyneisyyden tuntee parhaiten ehkä metsäkävelyllä, kun ohittaa harmaana päivänä harmaaseen usvaan kietoutuneen harmaan pajuryteikön. Semmoisena hetkenä mieli lepää ja pajuryteikkö kohoaa kauneusarvoasteikossa samaan kuin komeat männyt rantakalliolla. Näin ollen marraskuu on kuukausista myös mystisin 🙂
Minä koen marraskuun aivan toisin! En koskaan sanoisi sitä jylhäksi ja juhlavaksi, en edes sen pimeyttä! Minulle marraskuu on kuukausista hiljaisin, levollisin, vaatimattomin ja nöyrin. Marraskuun pysähtyneisyyden tuntee parhaiten ehkä metsäkävelyllä, kun ohittaa harmaana päivänä harmaaseen usvaan kietoutuneen harmaan pajuryteikön. Semmoisena hetkenä mieli lepää ja pajuryteikkö kohoaa kauneusarvoasteikossa samaan kuin komeat männyt rantakalliolla. Näin ollen marraskuu on kuukausista myös mystisin 🙂
Marraskuu on kuukausista mystisin,
se kohottaa pajuja harmaasta maasta,
sekoittaa muiston ja pyyteen,
uinuttaa uneliaita juuria lumisateella…
?
Juuri näin 😀