En oikeasti edes seuraa jääkiekkoa. Sunnuntain loppuottelu kannatti kuitenkin katsoa. Kultaa tuli, kuudentoista vuoden harmi hälveni. Ystävän television ääreen kokoontunut kiekkokatsomomme huusi. Televisiossa Antero Mertaranta huusi. Pukuhuoneesta yhytetyt pelaajat nauroivat ja itkivät ja nauroivat. Ihanaa, Leijonat!
Kun kävelin yöllä kotiin, jokainen vastaantulija hymyili leveästi.