Kirjoittelin tulevia blogipostauksia ja huomasin käyttäväni käännösalan ammattijargonia. Aijai, juuri kun pääsin huokailemasta, että saataisiinpa kapulat pois kielestä. Tässä siis pari keskeistä sanaa, joilta ei voi välttyä tässä blogissa.
Lähdeteksti on teksti, joka käännetään. Siis se alkuperäiskielinen, jonka pohjalta käännös kirjoitetaan. Alkuperäiskieltä voi muuten kutsua lähdekieleksi. Ja sitä kulttuuria, jonka keskellä lähdeteksti on kirjoitettu, kutsutaan yllättäen lähdekulttuuriksi. Lähdetekstin englanninkielinen vastine on source text.
Syntyvää käännöstä puolestaan kutsutaan kohdetekstiksi. Se kirjoitetaan kohdekielellä ja suunnataan kohdekulttuurin keskellä elävälle kohdeyleisölle. Englanniksi kohdetekstiin viitataan sanaparilla target text.
(Joskus lähde- ja kohdetekstiä kutsutaan myös lähtö- ja tulotekstiksi. Olen kuitenkin tykästynyt noihin ylläoleviin termeihin.)
Ihannetilanteessa kohdekielenä on muuten kääntäjän äidinkieli eli A-kieli. Käännöksen kirjoittaminen on helpointa, kun kielikorva ja tyylitaju luotettavimmillaan. Tästä syystä esimerkiksi EU:n kääntäjät työskentelevät äidinkieleensä päin.
Jos käännetään vieraaseen kieleen eli B-kieleen päin, kannattaa aina pyytää sen kielistä ihmistä lukemaan käännös ihan kaiken varalta. A-kieliä on yleensä vain yksi. B-kieliä voi luonnollisesti olla useampia, esimerkiksi omani ovat englanti ja ranska.