Fitzgeraldin suudelma, osa 1: Raakaversio
Minulla on työn alla suomennos Natasha Lesterin romaanista ”A Kiss from Mr Fitzgerald”. Kerron postaussarjassa suomennoksen synnystä.
Minulla on työn alla suomennos Natasha Lesterin romaanista ”A Kiss from Mr Fitzgerald”. Kerron postaussarjassa suomennoksen synnystä.
Daniel Everett matkusti nuorena ja idealistisena kristittynä perheineen Amazonin sademetsän uumeniin Pirahã-alkuperäiskansan luo aikomuksenaan opetella heimon kieli ja kääntää sille Uusi testamentti. Hän kertoo kokemuksistaan teoksessaan Don’t sleep, there are snakes: life and language in the Amazonian jungle (Profile Books, 2009).
Everett asui yhteensä kymmeniä vuosia heimon luona, oppi kielen ja loi uran kielitieteilijänä. Lopulta hän luopui uskostaan. Niin syvästi heimon elämäntapa ja ajattelu vaikuttivat häneen.
Nyt hiukan kieli-intoilua!
”Silmien sulkeminen ei riitä kertomaan mitään siitä, mitä on sokeus.”
Joskus harvoin tulee vastaan kirja, joka hiljentää kommentaarin. Kirja, jonka kieli pysäyttää vieraskielisten sanojen vyöryn ja hiljentää hälyn.
Mistä suomennokset tulevat? Tietenkin tyhjästä. Kirjailija kirjoittaa teoksen omalla äidinkielellään. Sitten kuuluu ”plops” ja suomenkielinen teos materialisoituu kirjakauppojen hyllylle.
Hyvä nimi on täynnä tarinoita ja lupausta. Aivan kuten vaitonainen flyygeli täyttää koko huoneen lupauksella musiikista.
Onko jonkin kirjan nimi jäänyt soimaan sinun päähäsi?
Anne Ricen teos ”Cry to Heaven” (1982) herätti kovin ristiriitaisia tunteita. Enimmäkseen nolostumista.
Miksi joidenkin genrejen lukeminen nolottaa?
Tulihan se sieltä, nimittäin Pauliina Rauhalan Taivaslaulu kirjaston varausjonosta. Taivaslaulu, joka kertoo runollisin sanoin suurista ja vaikeista asioista ja teki minuun vaikutuksen.
Minua ei lakkaa kiehtomasta kysymys, millaista olisi elää jossain muualla, muussa ajassa, olla joku muu. Niinpä olenkin viettänyt pari viime viikkoa valaanpyyntialuksella vuodessa 1880. Juuri parikymppiseksi ehtinyt Arthur Conan Doyle opiskeli lääketiedettä Edinburghin yliopistossa, mutta…
Luin juuri virolaisen Jaan Krossin Uppiniskaisuuden kronikan (WSOY, 2003) joka kertoo 1500-luvun Tallinnassa eläneen Balthasar Russowin elämäntarinan. Kirjan loppua sai odottaa pitkään. Balthasar eli vanhaksi; tuuheassa teoksessa on yli 1200 sivua. Kun loppu vihdoin koitti,…