Rockwoodin kronikat: romanttista viihdettä viktoriaanisessa Englannissa
Suomennosuutisia! Rockwoodin kronikat -sarja on alkanut ilmestyä. Ja hahmoja ja juonenkäänteitä piisaa.
Suomennosuutisia! Rockwoodin kronikat -sarja on alkanut ilmestyä. Ja hahmoja ja juonenkäänteitä piisaa.
Tervetuloa lukemaan viimeistä Fitzgeraldin suudelma -postausta! Kerroin aiemmin suomennoksen raakaversiosta sekä kielen ja sisällön työstämisestä. Tällä kertaa haluan nostaa hattua muille ammattilaisille, joiden avulla tekstimassasta tuli valmis kirja. Suomentaminen on nimittäin joukkuelaji.
Suomentaja työstää suomennosta paitsi kielen myös sisällön tasolla.
Edellisessä postauksessa kerroin ”Fitzgeraldin suudelman” kielen hiomisesta. Nyt kerron erään esimerkin kautta sisällöllisistä kysymyksistä ja ongelmista, jollaisia suomentaja voi päästä ratkomaan.
Postauksessa on lieviä juonipaljastuksia kirjasta. Lisäksi kerron synnytyksistä ja ihmisen anatomiasta. Mukana on piirroskuvia vauvoista ja synnytyksistä.
Suomensin keväällä Natasha Lesterin romaanin ”Fitzgeraldin suudelma”, jonka Gummerus julkaisee syyskuussa 2024. Kerron tässä Fitzgeraldin suudelma -sarjassa suomennoksen vaiheista raakaversiosta kirjakauppoihin.
Arvostelin Naamiot-novelliantologian ja Jenni Janakan Röyhkeyskoulun Nörttitytöt-blogiin.
Vietin viime viikolla neljä päivää kirjallisuuden kääntäjille suunnatussa englanti–suomi-kesäkoulussa, jonka järjestivät Kirjallisuuden vientikeskus FILI, Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto SKTL sekä Suomen Journalistiliiton kääntäjien ammattiosasto KAOS.
Kesäkouluun osallistui kahdeksan uraansa aloittelevaa suomentajaa, joista minä olin yksi. Lisäksi sinne saapui Isosta-Britanniasta ja Yhdysvalloista kahdeksan suomesta englantiin työskentelevää kirjallisuuden kääntäjää, jotka niin ikään ovat uransa alkupuolella. Meitä mentoroi yhteensä neljä konkarisuomentajaa ja neljä kokenutta englannintajaa.
Olen kääntänyt urallani enemmän asiatekstejä kuin proosaa. Oli mahtavaa päästä vaihteeksi todella syventymään suomentamiseen. Odotin kesäkoulua ihan innoissani enkä suotta – se oli nimittäin oivallinen!
Daniel Everett matkusti nuorena ja idealistisena kristittynä perheineen Amazonin sademetsän uumeniin Pirahã-alkuperäiskansan luo aikomuksenaan opetella heimon kieli ja kääntää sille Uusi testamentti. Hän kertoo kokemuksistaan teoksessaan Don’t sleep, there are snakes: life and language in the Amazonian jungle (Profile Books, 2009).
Everett asui yhteensä kymmeniä vuosia heimon luona, oppi kielen ja loi uran kielitieteilijänä. Lopulta hän luopui uskostaan. Niin syvästi heimon elämäntapa ja ajattelu vaikuttivat häneen.
Nyt hiukan kieli-intoilua!
Facebookissa kiersi joulukuussa meemi, jossa ihmisiä haastettiin mainitsemaan kymmenen vaikuttavaa tai koskettavaa kirjaa. Tässä omani, vaikka olikin vaikeaa rajata luettelo vain kymmeneen.